Valot päälle keikkapaikoilla!

Ylen sivuilla on tänään julkaistu juttu otsikolla "Keikoilla käynnit vähentyneet - Älypuhelin kiinnostaa nuoria enemmän kuin rock-klubit". Luin jutun päätä nyökytellen ja tunnistin tutut ongelmat. Nuoria on totta tosiaan yhä vaikeampaa saada innostumaan livekeikoista. Mutta miksi? Yksinkertainen vastaukseni on, että älypuhelin tarjoaa mielenkiintoisempaa sisältöä.

Jos kämmeneen mahtuva kapistus pystyy tarjoamaan mielenkiintoisempaa sisältöä, kuin esiintymisareena, jotain on tehtävä. Enää ei riitä, että otetaan artisti keikalle. Keikka itsessään ei ole tämän päivän nuorelle riittävän houkutteleva asia. Tämän päivän nuori osaa odottaa enemmän, sillä hänellä on kämmenessään koko maailma ja sen tarjoamat viihdykkeet. Keikkapaikan on pystyttävä kerta toisensa jälkeen tarjoamaan elämyksiä, joita halutaan jakaa ja kokea uudelleen. Nuorille täytyy antaa syy tulla paikalle ja syy ei enää ole se, että bändi soittaa klo 23. Jos sen sijaan tarjolla on elämys, joka alkaa illalla ja päättyy valomerkkiin aamuyön tunteina tai vasta seuraavana päivänä, aletaan olla lähempänä onnistumista. Voiko artisti tehdä keikkapaikalla jotain muutakin, kuin käydä lavalla laulamassa settinsä läpi? Tai voidaanko artistin ympärille rakentaa muuta kiinnostavaa sisältöä keikkapaikalla?

Jokaisen ravintolan, klubin, tanssilavan, laivan, festarin on jatkossa löydettävä se oma elämys. Mitä muuta voidaan tarjota, kuin tunnin mittainen keikka? Miksi meille halutaan oikeasti tulla? Mikä on meidän kohderyhmälle tärkeää ja mikä saa heidät liikeelle?

Käytän itse 20/80 -ajattelua keikkayleisöstä. 20% tulee paikalle varsinaisen keikan takia ja loput 80% muista syistä. Tällä ajattelulla saan oman huomioni käännettyä pois siitä tunnin mittaisesta illan kohokohdasta niihin asioihin, jotka ovat oikeasti tärkeitä illan onnistumisen kannalta. Millaista sisältöä tarjoamme ennen keikkaa ja keikan jälkeen? Voidaanko palvelussa huomioida eri ihmisten tarpeet? Miten keikka itseasiassa markkinoidaan, jotta saadaan myös ne ihmiset liikkeelle, jotka eivät ole varsinaisesti hulluna illan artistiin?

Kaikkihan alkaa keikan markkinoinnista, jolla sytytetään tai ollaan sytyttämättä halu ylipäätään lähteä keikalle. Perinteisesti se on promoottorin/keikkapaikan vastuulla ja totta puhuakseni keikkamarkkinointi on ollut jo pitkään kohtuullisen tylsää. Maailma on mennyt siitä ohi. Julisteet laitetaan seinille, ilmoitus paikallislehteen, tapahtuma facebookiin ja sitten odotellaan, josko paikalle tulisi ihmisiä. Ei tule riittävästi, kuten nyt nähdään. Joskus myös artisti itse aktivoituu saadakseen keikalleen enemmän väkeä, mutta valitettavan harvoin.

Artistin omat kanavat ovatkin yksi väline, mitä voisi hyödyntää huomattavasti tehokkaammin keikkojen markkinoinnoissa. Ja kyllä, tämä onnistuu myös ihmisiä ärsyttämättä, täytyy vain olla vähän kekseliäs pitkässä juoksussa. Tai entä jos keikkapaikat ja artistit tekisivätkin markkinointia yhteistyössä? Luotaisiinkin keikan ympärille isompi yhteistyökokonaisuus ja mietittäisiin yhdessä, kuinka ihmisiä saadaan liikuteltua eri tavalla. Ravintoloitsijat ympäri Suomen ottaisivat riemuiten vastaan tällaisia mahdollisuuksia, jos niitä osattaisiin tarjota. Ja väitän, että myös artistit olisivat mielissään, jos keikoilla olisi enemmän kävijöitä.

Uskallan kokemuksesta väittää, että uusia kohderyhmiä saadaan kyllä tulemaan keikoille. Pitää vain löytää ne tavat puhutella asiakkaita oikein ja kiinnostavasti. Ja luoda niitä elämyksiä. Think out of the box! Luokaa jotain uutta ja jännää ja kokeilkaa erilaisia juttuja! Ja viimeisenä: Artistit, osallistukaa!

PS. Taskuni ovat täynnä käyttämättömiä ideoita, joten soitellaan!