Sairaaloiden melu on vaarallista terveydelle

Maailman terveysjärjetö WHO:n suositus sairaalan maksimimelutasosta päiväsaikaan on 35 dB*. Todellinen melutaso on tällä hetkellä keskimäärin 72 dB. Vaikka numeraalisesti mennään noin tuplasi yli suosituksen, todellisuudessa se ylitetään paljon rajummin. Kuinka niin? Äänenvoimakkuus kaksinkertaistuu kolmen desibelin välein. Toisin sanoen 38 dB koetaan kaksi kertaa kovempana äänenä, kuin 35 dB. Sairaalan keskimääräinen melutaso ylittää WHO:n suositukset siis 12-kertaisesti.

Äänellä on tutkitusti erittäin paljon terveysvaikutuksia, pääasiassa siksi, että se vaikuttaa meihin niin fyysisesti, kuin psykologisesti. Sillä voidaan vaikuttaa tunteiden lisäksi mm. sykkeeseen, hengitykseen, verenpaineeseen, ja näiden kautta esimerkiksi pelon ja kivun tunteisiin. Tämä antaa meille runsaasti mahdollisuuksia käyttää sitä hyväksemme myös ympäristöissä, joissa ihmisten terveys on "jokapäiväistä pullaa".

Uskallan väittää, että suuri osa ihmisistä kokee lääkärin tai hoitajan vastaanotolle menemisen ainakin jossain määrin epämiellyttävänä asiana. Osa pelkää kuollakseen näitä tilanteita ja jopa jättää menemättä vastaanotolle sen takia.

Entä jos voisimme vaikuttaa näihin epämiellyttäviin tunteisiin ennen hoitajan tai lääkärin huoneeseen astumista, tekisimmekö sen? Vaikeaa se ei ole. Odotustiloihin voitaisiin luoda miellyttäviä, hiljaisia äänimaisemia, jotka suunniteltaisiin nimenomaan rentouttamaan asiakkaita.

Tällä hetkellä olemme vielä valitettavan kaukana äänen kannalta terveellisistä sairaaloista ja terveysasemista. Epämiellyttäviä ääniä on tarjolla laaja kirjo puhelimista erilaisiin koneisiin, odotushuoneiden televisioista yleiseen hälinään, joka muodostuu mm. puheesta ja ihmisten liikkumisesta.

Tärkeimmät asiat etenkin sairaaloissa ovat yksityisyys ja lepo. Kun potilaalla on riittävästi yksityisyyttä ja hän saa riittävästi lepoa, on paraneminen nopeampaa, kuin ympäristössä, joka ei tarjoa näitä kahta. Potilaan ympäristö tulisi siis suunnitella alusta alkaen sellaiseksi, jossa nämä voivat toteutua. Jos seinät ovat kuitenkin jo pystyssä, voidaan pienillä asioilla saada aikaan yllättävänkin suuria muutoksia. Kattoihin ja seiniin voidaan asentaa paneeleja, jotka vaimentavat ääntä. Hoitajat ja lääkärit voivat käyttää pehmeäpohjaisia kenkiä, puhelinten soittoääntä voidaan hiljentää, samoin odotustilojen televisioita. Rullat sänkyjen, tarjoiluastioden tai siirrettävien koneiden alla voidaan vaihtaa kumisiksi, hoitajien tilojen ovet pitää suljettuina. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Monessa sairaalassa ainakin osa näistä on onneksi jo huomioitu, matka WHO:n suosituksiin on kuitenkin vielä pitkä.

Yksityisyyttä puolestaan luodaan kaikista helpoiten potilaille tarjottavilla kuulokkeilla, jos uusia seiniä on hankala pystyttää. Potilaalla pitäisi olla vaihtoehto kuunnella omaa lempimusiikkia (joka sekin tutkitusti vaikuttaa positiivisesti terveyteemme) ja lisäksi tarjolla olisi äänimaisema, joka edesauttaa rentoutumista ja nukahtamista muutoin meluisassa ympäristössä.

Odotan innolla, koska saamme Suomeen sairaalan, jossa WHO:n suositus maksimimelutasosta toteutuu. Uskon, että se päivä nähdään seuraavan viiden vuoden sisällä.

*WHO:n lista näistä suosituksista on luettavissa täältä