Kuinka pidetään hyvä puheenvuoro?

Olin tänään pitämässä koulutusta äänibrändäyksestä Helsingin Nuorkauppakamarin järjestämässä tilaisuudessa (joka oli tietojeni mukaan ennakkoon täyteen buukattu, joten lämmin kiitos siitä!). Puhuin käytännössä samoista asioista, kuin lähes jokaisessa esityksessäni, joten asia oli tuttua ja sanat tulevat jo melkolailla selkärangasta. Silti jokainen esitys vähän jännittää. Pidän siitä puhetta edeltävästä kutkutuksesta vatsan pohjalla jotenkin. Se saa skarppaamaan ja antamaan itsestään enemmän.

Pienen jännityksen ilmaantuessa huomaan kuitenkin myös, että vaikka puhun äänestä ja äänenkäytöstä, en itseasiassa kiinnitä siihen itse juuri lainkaan huomiota puhuessani. Fokus on puhumisen aikana yleensä muissa asioissa, kuten "mitä sanon seuraavaksi".  Seuraan puhuessani myös paljon kuulijaani (tai kuulijoitani) ja yritän lukea, mitkä olivat niitä kiinnostavia asioita ja mitkä eivät. Esityksen tai puheen aikana pyrin aina "optimoimaan" asiani niin, että minimoin vähemmän kiinnostavat kohdat ja keskityn niihin, joista kuulijoiden katseet syttyvät.

Mutta se itse puhuminen. Korostan esityksessäni puheen merkitystä. Sitä, kuinka nopeasti puhut, millaisella äänensävyllä ja millaisella intensiteetillä. Pidätkö taukoja lauseiden välissä oikeissa kohdissa, että annat juuri sanotun asian hetken aikaa "upota" kuulijan mieleen? Se on selvää, että puhujan täytyy uskoa itse asiaansa 100-prosenttisesti, mutta tämän kanssa minulla ei taida olla ongelmaa. Mutta myönnän, etten ainakaan tietoisesti mieti puhuessani, miten nyt tulee puhuttua.

Olen hyvä kuuntelemaan muita puhujia ja antamaan heille palautetta, mutta tajusin tänään, että olisi syytä ottaa lähemmin selvää siitä, millainen puhuja sitä oikeastaan itse on. Saan paljon hyvää palautetta esityksistäni ja tavastani puhua, mutta ensitöikseni laitan seuraavat puheeni tallentumaan kuvan kanssa puhelimeen. On raadolista katsella (ja kuunnella) itseään tallenteelta, mutta kuulemma erittäin hyvä tapa oppia. Jokainen lukija on varmaan joskus kuullut omaa puhettaan esimerkiksi nauhalta. Eikö kuulostakin kauhealta? Oma ääni onkin ihan toisenlainen, kuin miten sen itse kuulee, enkä ole tavannut vielä ketään sellaista, joka tykkäisi enemmän siitä "ulkopuolelta" tulevasta omasta äänestään. Syynä tähän erilaisuuteen on tietysti se, että kuulemme vain osan omasta puheestamme korvilla. Suuri osa omaa ääntä on kehän värähtelyä. Luut kuljettavat ääntä erinomaisesti ja me kuulemmekin suurimmaksi osaksi "sisäisen äänemme", jota muut eivät kuule. Mutta ei hätää, oman äänensäkin kuuntelemiseen voi tottua, kun sitä kuulee riittävän usein :)

Olisi kiva kuulla, miten sinä kehität itseäsi puhujana! Viestiä voit jättää alle tai suoraan sähköpostiin lauri(at)lauridomnick.fi